SUMU:N PK-LEIRI 13.–15.10.2006
Punkalaidun, majatalo Hiidenhelmi



METSÄJÄLKI

Kouluttaja Virpi Laamanen & Nikita, Tango ja Besser (sakemanneja)

Osallistuneet koirakot olivat: 
Iitu Hatakka ja Manta
Marja Hurme ja Teuvo
Marjo Hytönen ja Vimma
Sanna Laine-Evans ja Nasta (SU)
Maria Lehto ja Konsta
Elvi Pääkkönen ja Repe

Iitu ja Manta

Manta on 1,5-vuotias mudinarttu, jolla on treenattu jälkeä Iitun kertoman mukaan harvakseltaan. Jälkeä on tehty pellolla ja metsässä. Jäljen maksimipituus on ollut n. 300 metriä, kulmia ja keppejä on ollut. Janaharjoittelu on aloitettu. Iitun mukaan tarpeet ovat perusrutiini ja janaharjoitukset.

Koirakon jatkoharjoitteluun Iitu sai seuraavia vinkkejä:

  • Tarkempaa jäljen ajoa haettaessa olisi tehtävä peltojälkeä useampi harjoituskerta, ennen kuin seuraavan kerran tehdään jälki metsään.

  • Iitu tuppasi hiukan ohjaamaan koiraa liinasta, pitää keskittyä siihen, että antaa koiran työskennellä itsenäisesti.

  • Koiran lähtiessä selkeästi pois jäljeltä ohjaajan tulee pysähtyä, jolloin liina toimii ”jarruna”. Silloin koira joutuu ottamaan jäljen uudelleen siltä alueelta, minkä liina antaa myöden. Silloin se myös oppii sen, että kun jälki katoaa, löytyy se läheltä eikä sitä pidä lähteä kaukaa etsimäänkään. Sama idea toimii kulmissa. Ja liinasta tosiaan jarrutetaan, ei nykimisiä.

  • Kun koira vielä opettelee, jäljet on merkittävä eli ”krepattava” huolellisesti! Näin vältytään mm. vetämästä koira pois jäljeltä. Ohjaajan on siis aina nähtävä, missä seuraava kreppi on.

  • Koiran ylimääräiset toiminnot/sijaistoiminnot, kuten ojista juominen tai pysähtyminen haistelemaan jotain ihan muuta kuin jälkeä, on kiellettävä. Voi esim. toistaa ”jälki”-käskyn; ollaan jäljellä ja keskitytään siihen!

  • Jos koira ”haahuilee” tai esim. merkkailee kreppejä nenällään, odotetaan siltä itsenäistä jatkamista jäljenajossa -> jos ei tapahdu, autetaan käskyllä ”jälki”.

  • Sanallinen kiitos, kun koira sitä tarvitsee, vahvistaa oikeaa toimintaa! Esimerkkeinä mainittakoon jäljen otto janalta, kulman selvittäminen ja jäljen löytäminen hukan jälkeen.

  • Kepiltä tehdään aina uusi lähetys rauhan jälkeen.

  • Lisäksi Iitu muisti, että kreppinauhaa (muovi) saa Etolasta ;)

Marja ja Teuvo

Teuvo on 1,5-vuotias mudiuros. Teuvon kanssa on aloitettu jäljestäminen viime kesänä ja sitä on jatkettu tänä kesänä. Jäljen maksimipituus on ollut noin 100 metriä ja maksimi-ikä kaksi ja puoli tuntia. Keppejä on ollut ja jäljestäminen on sujunut vaihtelevasti. Marjalla ei ollut erityistoiveita, hän uskoi kuitenkin saavansa uusia ideoita leiriltä.

Teuvo oli ensimmäisen päivän metsäjäljellä kovin rauhaton ja jäljen ajo edistyi hitaasti. Mahdollisesti metsässä oli kulkenut joku eläin, jonka jälkeen Teuvo reagoi voimakkaasti. Muutenkin se vaikutti reagoivan herkästi ulkopuolelta tuleviin häiriötekijöihin. 

Jatkossa on tärkeää, että ohjaaja on itse mahdollisimman neutraali erilaisissa tilanteissa, jotta Teuvo saa kuvan vahvasta ja varmasta tuesta ohjaajan puolelta. Teuvo on juuri nyt ”murkkuiässä”, vaiheessa, jossa kaikenlaiset peikot vaikuttavat koiran elämään. Jos ohjaaja alkaa hidastaa tahtia tilanteissa, joissa peikkoja näkyy, vahvistaa se koiran pelkoja. Näin ollen ohjaajan tulee käyttäytyä normaalisti ja varmasti joka tilanteessa, ja tarpeen tullen vahvistaa koiraa kehumalla/palkitsemalla oikeasta toiminnasta.

Myös Teuvolle on suositeltavaa ajaa peltojälkeä jonkun aikaa ennen metsään siirtymistä. Pellolla Teuvo osoittikin hyvää kykyä jäljestää. Pellolla Teuvo saa varmasti lisää itsevarmuutta toimintaan ja rutiinia siihen, että jälki löytyy maasta. Mukavaa oli kuulla Marjan palautteessa, että he ovat jo peltojälkeä käyneetkin ajamassa leirin jälkeen!

Marjo ja Vimma

Vimma on 4,5-vuotias mudinarttu ja sillä on vähäisesti kokemusta jäljeltä Marjon kertoman mukaan. JK1 on kuitenkin jo suoritettu eli siitä se lähtee. Marjo ei ole järjestelmällisesti treenannut jälkeä Vimman kanssa ja harrastaa paljon muutakin sen kanssa. Marjo kaipasi janatreeniä ja kokemusta kulmista/piikeistä. Lisäksi toiveena oli pitkähköt, melko vanhat jäljet.

Vimma osoitti hyvää itsevarmuutta ja nenänkäyttöä toiminnassaan. Mainitsin ohjaajalle, että kun koiralla on jo tuollaiset ominaisuudet puolellaan, kannattaisi panostaa ”täsmätreeneihin” jäljen osalta, jotta koira saa kaikki tarvittavat mahdollisuudet rutiinin hankintaan. Silloin myös tulosvarmuus paranee! Vimma osoitti erittäin hyvää ongelmanratkaisukykyä jäljellä; kokeilimme sitä piikkiäkin ja kyllä Vimma hetken pähkäiltyään sen ratkaisi.

Myös Vimman kanssa olisi suositeltavaa jäljestää myös pellolla, sieltä saa tarkkuutta nenän käyttöön ja varmuutta siihen, että jälki löytyy maasta. Ennakkoon Marjo kirjoitti, että Vimma ajaa tuoreet jäljet vauhdikkaasti ja nenä ylhäällä. Niinpä, siksipä pitää ajaa tuoreita jälkiä pellolla ja vaatia, että ne ajetaan rauhallisesti ja tarkasti. Siitä on sitten hyvä lähteä tekemään niitä vanhempia jälkiä. Kyllähän koira ”huitelee” helposti myös metsässä, jos kokee jäljen helpoksi (helpot olosuhteet: kostea maa, helppo pohja jne.). Mutta - kun alun perin opetetaan, miten homma toimii, niin sitten voidaan myös vaatia suoriutumista kaikissa olosuhteissa.

Eli - treeniä, treeniä ja erilaisia harjoituksia. Treenata kannattaa vaikka jaksoissa, jos ei ehdi koko aikaa säännöllisesti treenata. Esim. viikon, kaksi treenaa tiiviimmin ja sitten tauko.

Sanna ja Nasta

Nasta on 5-vuotias mudinarttu, jonka kanssa Sanna on suorittanut JK2-tuloksen. Sanna kaipasi vinkkejä voittajajäljelle.

Koirakko oli ryhmässä vain sunnuntain. Sanna ei vastannut palautekyselyyn, toivon kuitenkin ettei harjoitus ihan hukkaan mennyt! Muutaman sanan kirjoitan harjoituksen kulusta.

Nastalle tehtiin metsään jälki. Jälki oli vieraan tekemä ja tehtiin kisajälkeä mukaillen. Valitettavasti heti janalla oli suuria ongelmia, maastossa näkyi aivan tuoreita hirvenjälkiä. Tästä johtuen Nastan jäljen otto oli epävarmaa. Lopulta kuitenkin päästiin jäljelle. Nasta ajoi jälkeä ajoittain tarkasti, ajoittain huolimattomasti. Täytyy muistaa, että usein se, miten koira ottaa jäljen, näkyy kautta koko jäljen ajon. Tässä tapauksessa janasähellys varmasti stressasi koiraa ja vaikutti jäljen ajoon myös. Yksi huomattava asia koiran käytöksessä oli se, että jokaisen keppiluovutuksen jälkeen, ohjaajan palkattua koiran, se ravisti itseään voimakkaasti. Tämän mainitsin ohjaajalle, asiaan voisi jatkossa kiinnittää huomiota. Lisäksi Nastan olisi hyvä saada lisää itsevarmuutta jäljen ajoon, siinä asiassa auttavat lisärutiini ja ohjaajan vahva tuki; kehuminen, palkitseminen. ”Haahuiluun” puuttuisin ihan liinan avulla jarruttamalla ja odottamalla, että koira itse ratkaisee asian ottamalla jäljen tarkasti -> siitä sitten valtavat kehut koiralle!

Sannalle muistutukseksi: Joskus se huonosti mennyt treeni opettaa paljon enemmän, kuin hyvin mennyt. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa…

Maria ja Konsta

Konsta on 3,5-vuotias mudiuros. Käydyt kaksi jälkikisaa ovat Marian kertoman mukaan sujuneet jäljen osalta hyvin, Konstalla on plakkarissa JK1. Maria haluaa treeniä keppien nostoon; Konsta nostaa kepit, mutta tahtoo jatkaa niiden kanssa eteenpäin. Lisäksi Konstan vauhti on ajoittain kova ja tästä johtuen huolellisuus kärsii. Myös vieraan tekemät jäljet ovat tervetulleita.

Konsta on itsevarma jäljestäjä, joka pystyy hyvin ratkomaan eteen tulevia ongelmia. Energiaa riittää, joten jarruttaminen liinasta on hyvä tehdä silloin, kun vauhti alkaa kiihtyä. Energia ohjataan nenänkäyttöön, eli tarkempaan jäljenajoon.

Vinkkejä jatkoon:

  • Peltojälkeä on hyvä tehdä tarkkuuden hakemiseksi. Jäljellä makupaloja, palkaksi laitetaan namipurkki jäljen päähän.

  • Kulmissa on jarrutettava liinasta, jotta koira hakee jäljen lähialueelta ja tekee kunnolla töitä nenällään.

  • Janatreenit - takajäljen ottaminen kielletään ja ohjataan koira oikeaan suuntaan, siitä palkitaan. Vaatii paljon toistoja varmuuden saamiseksi!

  • Keppien treenaus erikseen -> suoria jälkiä ja keppi-ilmaisu maahan menemällä, näin varmistetaan, ettei koira jatka matkaa keppi suussa.

Elvi ja Repe

Repe on 6-vuotias mudiuros, jolla on JK2-tulos. Treenitarpeiksi Elvi mainitsi janan, takajäljen ja kulmat.

Vinkit koirakon jatkoharjoitteluun:

  • Jos kuono nousee ilmaan, jarrutetaan liinasta ja odotetaan, että nenä painuu takaisin maahan. Jos näin ei tapahdu, annetaan käsky ”jälki” ja jos sekään ei auta, ohjataan koira jatkamaan jälkeä. Koiraa ei saa päästä jatkamaan muuten kuin tekemällä sitä, mitä ollaan tekemässä eli ajamalla jälkeä nenä maassa.

  • Kepeillä ei pidetä kiirettä, palkitaan rauhassa ja muutenkin rauhoitetaan hetki ennen jatkamista.

  • Peltojälkitreenit ovat suotavia tarkkuuden hakemiseksi.

  • Joskus voi tehdä kaksi harjoitusta peräjälkeen, esim. ensin pellolle ja sitten metsään. Ensimmäisen jäljen jälkeen katsotaan, ajetaanko toinen heti perään vai tarvitseeko koira hetken tauon välissä.

  • Eri-ikäisiä jälkiä kannattaa tehdä. Pellolla koiraa opetetaan aluksi ajamaan tuore jälki tarkasti.

  • Alkurituaalit lähdettäessä jäljelle ovat tärkeitä, varsinkin silloin kun koiran kanssa harrastetaan paljon muita lajeja. Näin se oppii tietämään, mitä milloinkin ollaan menossa tekemään.

  • Treenit pitää suunnitella hyvin etukäteen. Mietitään kulloisenkin harjoituksen tarkoitus ja sitten suoritetaan harjoitus. Jälkikäteen mietitään, miten meni ja millainen seuraava harjoitus voisi olla.

Loppukommentteja kouluttajalta

Viihdyin leirillä hyvin ja oli mukava huomata, että mudit olivat potentiaalisia jälkikoiria nenänkäyttönsä puolesta. Mudiohjaajat osoittautuivat mukaviksi ja ottivat palautetta erittäin hyvin vastaan. He olivat myös hyvin orientoituneita jälkiharjoitteluun. Kaikille yritin varmaan jankuttaa sitä samaa, että treeniä, treeniä… Kun koiralla on tarvittavat ominaisuudet ja se nenä, ohjaajan tehtävä on vain vahvistaa oikeata käyttäytymistä ja antaa koiralle parhaat mahdolliset eväät osaamiseen kouluttamalla se hyvin ja näin antamalla sille sen tarvitseman rutiinin. Hyvä on ottaa joku tavoite ja treenata sen saavuttamiseksi, sitten ottaa seuraava tavoite jne. Ja jos ei halua kilpailla, jäljen treenaaminen on koiralle motivoivaa puuhaa ihan huvikseenkin.

Kaikille suosittelin peltojälkeä, koska olen sen itse kokemuksen myötä hyväksi havainnut. Pellolla ohjaajan on aluksi helpompi kontrolloida ja ohjata koiraa. Myöhemmässä vaiheessa, kun koira jo osaa paljon, kannattaa jälkiä tehdä eri alustoille ja muutenkin eri olosuhteissa: Sää, alusta, vuorokaudenaika jne. Siitä se rutiini tulee! Kannattaa muistaa, että määrä ei korvaa laatua eikä laatu määrää. Siis kannattaa tehdä paljon laadukkaita harjoituksia.

Jälki tapahtuu koiran ehdoilla, sillä se nenä on eikä ohjaajalla (nimimerkillä ”joskus tuon asian unohtanut”…). Annetaan koiran tehdä työ ja ohjataan sitä hyvin, autetaan kanavoimaan energia oikeaan toimintaan. Ja oma mielikuvitus, sitä kannattaa käyttää! Helppoa, vai mitä!?!

Koosteessa asiat ovat aika pelkistetysti esitetty, toivottavasti jokainen sai jotain mukaansa jatkoa ajatellen.

Erittäin suuret kiitokset vielä kaikille ja kuten leirillä sanoin, minulle saa soittaa/kirjoittaa, jos tulee kysymyksiä jäljen suhteen. Neuvon mielelläni, jos osaan!

T. Virpi


Sulje ikkuna