SUMU:N PK-LEIRI 13.–15.10.2006
Punkalaidun, majatalo Hiidenhelmi

PELTOJÄLKI

Kouluttaja Pirjo Ojala-Laine & Vanu (12 v. mudi) ja Warre (12 v. spk, JK3)

Osallistuneet koirakot olivat:
Anni Saari & Aarre
Mari Väänänen & Buda
Niina Närhi & Sumu (LA) 
Noora Nikkanen & Stiva 
Riikka Heiniemi & Tuikku ja Taika (SU)
Sanna Laine-Evans & Temppu ja Nasta (LA)
Terhi Multamäki & Sulo 

Lisäksi huoltojoukkoina toimivat Aarteen Markus ja Stivan Tarja.

Anni ja Aarre:

Pikku mudimies 5 kk, kuten ohjaajansakin, osallistuivat ensimmäistä kertaa elämässään jälkiharjoituksiin. Molemmat oppivat leirillä tosi paljon ja saivat tehokkaan aloituspaketin jäljestyksen saloihin, koska viikonlopun kestävällä leirillä sai paljon tietoa hieman isommalla kauhalla kuin esim. parin tunnin treeneissä. Kaikki epäselvät asiat pystyi kysymään saman tien tai jossain muussa yhteydessä viikonlopun aikana. Leiritilanteessa ohjaaja pääsi myös näkemään kuinka jo kilpailevat/paljon enemmän harjoitelleet toimivat koiriensa kanssa ja sai kuvan siitä mihin tähdätä.

Anni teki Aarteelle lauantaina kolme jäljenpätkää kostealle lyhyelle heinälle. Ensimmäinen ja toinen jälki olivat n. 10 metrin pituisia tampattuja uria, joissa oli runsaasti makupaloja. Kolmannella jäljellä Anni teki jo lyhyitä askeleita, joissa kaikissa oli makupala. Kaikki jäljet päättyivät hieman isompaan makupalakekoon. Sunnuntaina Aarre ajoi kaksi lyhyillä askelilla tehtyä jälkeä, joissa joka askeleella oli makupala. Sunnuntain viimeisellä jäljellä pikkumiestä alkoi jo leirielämä väsyttää, ja loppupätkällä se ei enää olisi oikein jaksanut keskittyä kunnolla pitämään kuonoa maassa.

Aarteella oli kovasti intoa jäljestämiseen, joten ohjaaja keskittyi opettelemaan, että milloin pitää päästää Aarretta etenemään ja milloin pidättää sen menoa. Pennun tulee alusta lähtien oppia keskittynyt ja rauhallinen jäljestystyyli; rynnimällä ja pyörimällä ei pääse eteenpäin. Vaikka pennulla on kova into jäljestämiseen, niin täytyy kuitenkin muistaa, että sitä ei pidä rasittaa liikaa, kun kyseessä on kuitenkin noin pieni pentu. Tärkeää on, että Aarteelle (ja siis kaikille koirille) jää halu mennä jäljelle uudelleen, eikä puuduttaa sitä liialla jäljestämisellä. Paalulla jäljen aloituksessa Aarteelta ei voi vaatia istumista ja odottamista rauhassa ennen kuin pentu osaa ”istu”-käskyn kunnolla muissa tilanteissa. Pentu tulee viedä rauhallisesti paalulle jäljen alkuun ja antaa ”jälki”-käsky sekä päästää pentu aloittamaan jäljestys silloin, kun pentu itse laittaa kuononsa maahan. Kun jäljestys on päättynyt, Aarretta kehutaan rauhallisella äänellä ja se viedään pois jäljeltä niin, ettei se pääse jäljestämään takaisin päin jo jäljestämäänsä jälkeä. Rauhallinen kehu sen takia, ettei pikkumies innostu ja ”hyppää nahoistaan” juuri kun se on jäljestäessään rauhoittunut.

Mari ja Buda:

Buda on 3,5-vuotias mudinarttu, joka on jäljestänyt sekä pellolla että metsässä, se ei ole vielä osallistunut kokeisiin.

Lauantaina Buda aloitti jäljellä, jollaisia sille on tehty jo aiemminkin. Jälki oli kosteassa lyhyessä heinikossa, suora, makupaloja lähes joka askeleella, muutama 5-10 askeleen tyhjä pätkä välissä. Toinen jälki oli hieman pidempi, siinä oli joitakin kaarteita ja makupaloja harvemmassa. Sitten harjoiteltiin esineen ilmaisua; suora jälki ilman makupaloja, jossa 8 keppiä. Kokeiltiin uutta ilmaisutapaa; koira käskettiin maahan esineelle.

Sunnuntaina Mari teki Budalle pidemmän jäljen, joka oli ”serpentiiniä”. Makupaloja oli tasaisen epäsäännöllisesti. Jäljen päässä oli keppi. Toisessa jäljessä oli kaksi loivaa kulmaa. Makupaloja oli epäsäännöllisesti, kulmissa ei ollenkaan. Jäljen lopussa oli keppi.
 
Buda tahtoo kiirehtiä ”tyhjillä pätkillä” eli makupalattomilla, vaikkei nenä nousisikaan maasta. Ohjaajan täytyy hahmottaa oikea tahti ja huolehtia sen pysymisestä koko jäljen ajan liinasta pidättäen. Ilmaisua maahan menemällä täytyy harjoitella erikseen, varsinkin kun se on uusi juttu. Ohjaajan täytyy reagoida nopeammin tilanteisiin.
 
Lähitulevaisuuden harjoitukset: Jälkiä, joissa makupaloja satunnaisen epäsäännöllisesti, jottei koira opi ”laskemaan”. Keppi aina jäljen päässä, muistettava jättää ennen sitä reilu pätkä ilman makupaloja, muuten keppi ei ole kiinnostava. Loivia kulmia, joihin ei makupaloja, reilusti niitä kuitenkin muutama metri ennen ja jälkeen kulman. Serpentiinikaaria. Omina harjoituksinaan tehdään esineen ilmaisua.
 
Muistettavaa: Tasainen jäljestystahti. Varmistettava, ettei koira käänny tyhjillä pätkillä ympäri. Koira täytyy päästää lähelle esinettä ennen kuin auttaa sen käskyllä maahan eli koiran pitää saada huomata esine ennen maahan-käskyä. Ohjaajan on opeteltava ohjaamaan koiraa lähdössä loogisesti. Ohjaaja voi hieman pidentää liinaa, mutta olla kuitenkin valmiina ”vaikeissa kohdissa” auttamaan lähempää. Jälkiä voi pidentää näistä aiemmin tehdyistä.

Niina ja Sumu:

6,5 kuukautta vanha mudinarttu Sumu osallistui ensimmäiselle leirilleen, myös Niinalle jäljestys on uusi harrastus. Sumu oli aikaisemmin ajanut muutaman kerran nurmikko/peltojälkiä.

Niina ja Sumu osallistuivat vain lauantaina leirille. Sumu ajoi kaksi muutaman kymmenen metrin pituista jälkeä ja yhden loivasti kaareilevan. Alustana oli lyhyt nurmi. Makupaloja laitettiin niin, että ensin n. 10 askelta makupaloja, yksi tyhjä, muutama askel makupaloja, pari tyhjää, muutama askel makupaloja, kolme tyhjää jne. Ei kuitenkaan enempää kuin kolme askelta tyhjää. Kaareilevassa jäljessä ei tyhjiä askeleita ollut ollenkaan kaarroksissa.

Vinkkejä: Makupaloja ei kannata laittaa säännöllisen kaavan mukaan, jotta koira ei opi tietämään millä askeleilla nameja on. Lähdössä Niinan täytyy odottaa, että Sumu on rauhallinen ja käskeä se vaikka istumaan lähelle jäljen alkua. Koira saa lähteä jäljelle vasta, kun se laittaa nenänsä maahan. Ei niin, että se innoissaan hilluu, nykäisee ja hypähtää jäljen alkunamien luo. Silloin, kun koiran nenä menee määrätietoisesti maahan etutassujen väliin, voi sanoa "jälki" ja päästää koira etenemään. Koiran pitää jo heti alussa oppia rauhallinen lähtö ja jäljestystyyli.

Jäljestämisessä ohjaaja määrää tahdin. Sumua voi pidättää aika paljon, koska se ei häiriinny pakotteista. Koiran tulisi tarkistaa jokainen jalanjälki makupalan varalta ja eteenpäin koiraa ei pidä päästää ennen kuin näin on tapahtunut, siten saadaan koulutettua tarkka jälkikoira. Vaikeinta Niinalle oli hahmottaa oliko Sumu jo ottanut namin vai ei, ja toimia sen mukaan eli päästää koira etenemään jäljellä tai olla päästämättä. Niinan oli aloittelijana vaikea hahmottaa, milloin Sumu oli jo tarkistanut jäljen ja tyhjän, kun Niina ei muistanut tarkalleen, missä ne tyhjät olivat. Pirjo sitten sanoikin, että Sumu tarkisti ne jo, mutta se tarkistaminen tapahtuu niin nopeasti... Vaikka makupaloja koiralta muutama jäljelle jäisikin, niin ei se haittaa. 

Noora ja Stiva:

Stiva on 4-vuotias kroatianpaimenkoiranarttu ja Noora sen nuori ohjaaja, jotka olivat ensimmäistä kertaa koiraleirillä. Taustajoukkoina parilla toimi Nooran äiti Tarja. Noora ja Tarja eivät tienneet ennen leiriä jäljestämisestä yhtään mitään, mutta leirin jälkeen he sanoivat olevansa jäljillä! Leirin anti ei jäänyt pelkästään pellolle, vaan Noora ja Tarja saivat hyviä vinkkejä ja ohjeita myös yhteisissä tilaisuuksissa, ja keskusteluissa muiden kanssa.

Stiva osasi heti alkumetreillä jäljestää, olihan maahan tiputeltu makupaloja! Siinä oli helppo kuono maassa mennä eteenpäin, vaikka Noora vähän vauhtia yrittikin hillitä. Kaikki namit kuitenkin taisi tulla syötyä, tarkoitus oli ainakin!

Pirjon ohjeita oli helppo noudattaa, koska ohjeistus oli järkeenkäypää. Noora ynnäsi Pirjon ohjeet: Koira tulee rauhoittaa ennen jäljelle lähtemistä aloituspaalun luona. Hihna laitetaan koiran etujalan ja mahdollisesti myös takajalan alta. Koiran vauhtia tulee hillitä, ettei se tempoile herkkujen toivossa eteenpäin, vaan vauhti on tasainen. Jos koira eksyy jäljeltä, pidätetään sitä liinasta ja odotetaan rauhassa, että koira löytää itsenäisesti jäljen uudelleen. Jos koira ei yrityksestä huolimatta löydä jälkeä, niin sille osoitetaan kädellä maata näyttäen oikea reitti; suoraan makupalaan ei saa osoittaa, koiran tulee löytää se itse. Jäljet täytyy tallata huolella, ei liian pitkiä askeleita alkuvaiheessa. Makupalojen määrää täytyy vähentää harjoituskertojen myötä. Vaikka koira olisikin hyvä jäljestäjä, sitä täytyy opettaa kerta toisensa jälkeen, jotta se todella oppisi homman. Alkuvaiheessa harjoittelun tulisi olla häiriötöntä, ylimääräiset ihmiset ja eläimet pois lähistöltä. Harjoitteluun ja koiraan tulee keskittyä, ja hihnasta/liinasta pidetään napakasti kiinni riittävän läheltä koiraa. Myöhemmin, harjoitusten myötä, liinaa löysätään ja kisoissa ohjaaja on jo monen metrin päässä koirasta. Siihen meillä on kyllä vielä piiiitkä matka.

Noora sai vielä leirimuistoksi Pirjolta jälkipaalun. Toivottavasti sille on paljon käyttöä! Noora, Tarja ja Stiva haluavat kiittää kaikkia leiriläisiä mukavasta seurasta ja hyvistä vinkeistä, unohtamatta myöskään sitä avuliaisuutta, jota autottomina, häkittöminä ja muutenkin urpoina he saivat osakseen (heidän omat sanansa…). 

Riikka ja Tuikku & Taika:

5,5-vuotias mudinarttu Tuikku on jo konkari peltojäljellä: Se on suorittanut erikoisjäljen alemman luokan hyväksytysti koulutustunnuksella FH1 ensimmäisenä mudina Suomessa. Riikan 4,5-kuukautinen border collien pentu Taika vasta opetteli jäljen saloihin. Riikka ja koirat osallistuivat leirille vain sunnuntaina.

Tuikku ajoi yhden jäljen, jossa tavoitteena oli hyödyntää pellon pituutta ja saada koiralle pitkä ensimmäinen suora ennen ensimmäistä esinettä. Jälki oli reilut 900 askelta pitkä, 2,5 tuntia vanha, alustana kostea heinä ja siinä oli kaksi kulmaa, kaari ja kolme esinettä (+ alun tunnistusesine). Jälki oli Tuikulle aika helppo (kovahkosta tuulesta huolimatta), joten se suoriutui jäljestä hyvin ja piti yllättävänkin tasaisen rytmin koko jäljen ajan. Jäljen poikki meni useita peuran (ja ihmisen?) jälkiä/polkuja ja niiden tarkastaminen, ja itsenäinen oikean jäljen jatkaminen olivat hyvä merkki itsevarmuudesta koiran suorituksessa. Tuikku on petrannut jälkivarmuuttaan ja kykyä itsenäisiin ratkaisuihin sitten viime syksyn, ja tätä asiaa tuki myös tehty treeni.

Taikalle Riikka teki nurmelle kaksi makupalajälkeä, molemmat noin 20 metriä pitkiä. Jäljissä oli kaaria, mutta ei askellusta. Jäljillä haettiin koiralle ymmärrystä jäljestämisestä sekä motivaatiota, ja treenit olivat onnistuneet.

Sanna ja Temppu & Nasta:

Sanna ja mudiuros Temppu sekä mudinarttu Nasta osallistuivat peltojäljelle vain lauantaina. Sannalta ei ole tullut kirjallista palautetta, joten tämä osuus on sangen lyhyt. 11-vuotias Temppu (JK2) ja 5-vuotias Nasta (JK2) jäljestivät hienosti; motivoituneesti ja intensiivisesti. Eniten palautetta Pirjolta taisi ohjaaja saada siitä, ettei osannut tehdä suoria jälkiä ;-).

Terhi ja Sulo:

5,5-vuotias mudiuros Sulo kilpailee metsäjäljellä 3-luokassa, josta saavutuksena JK3 ja pari 1-tulosta. Sulo on alun perin opetettu jäljestämään pellolla ja se on jäljestänyt pellolla koko ajan rinta rinnan metsäjäljen kanssa. Ennen leiriä Sulo ei ollut ajanut pitkään aikaan peltojälkeä, sen treenaaminen oli keskittynyt metsäjälkeen kisakaudella.

Lauantaina Sulo ajoi kolme jälkeä. Alustana oli märkä, lyhyt heinäpelto (satoi). Ensimmäinen jälki oli n. 170 askelta pitkä, siinä oli kuusi kulmaa ja lopussa keppi. Jälki oli n. 2 tuntia vanha ja märkä, koska koko ajan satoi. Sulo jäljesti muuten hyvin, mutta kulmissa oli epävarmuutta; niitä piti tarkistella. Vaikka Sulo oli jo ottanut hienosti kulman ja oikean suunnan, niin metrin-pari edettyään sen piti vielä kääntyä tarkistamaan kulmaa.

Toinen jälki oli n. 210 askelta pitkä ja n. 2 tuntia vanha. Aluksi oli n. 100 askeleen suora, jonka jälkeen neljä kulmaa. Keppejä jäljellä oli kolme. Jäljen aikana satoi. Jälki oli todella vaikea ja Sulo joutui koville. Heti jäljen alussa oli traktoriura, joka tuotti vaikeuksia sen lisäksi, että jäljellä oli ”miljoona” harhajälkeä. Kävi näet ilmi, että aluetta käytettiin ratsastuskenttänä. Sulo joutui tosissaan tekemään töitä, mutta selvitti kuin selvittikin jäljen lopulta.

Kolmas jälki oli iltapäivällä, jolloin maa oli jo hieman kuivunut ja aurinkokin vähän pilkotti. Alustana edelleen lyhyt heinäpelto. Jälki oli taas n. 2 tuntia vanha ja edellisen peilikuva. Pituutta sillä oli n. 470 askelta. Uskomatonta mutta totta, Sulo suoritti jäljen todella hienosti! Sulolle tyypillistä on se, että mitä kovemmille se joutuu, sen paremmin se työskentelee.

Sunnuntaina Pirjo teki Sulolle jäljen, joka oli n. 2 tuntia vanha ja n. 500 askelta pitkä. Jäljellä oli kolme keppiä. Tämä oli ensimmäinen vieraan tekemä ”kisajälki” pellolla. Ohjaajalle jälki oli vaikea ja hän yritti ohjata koiraa aivan väärissä kohdissa. Ohjaaja käyttäytyi ”jakomielitautisesti”; välillä koiralle lässyttäen ja välillä kovistellen aivan väärissä paikoissa. Pirjon ohjeistus: Ohjaajan pitää keskittyä paremmin (eli täysillä) suoritukseen. Koiran pitää antaa tehdä rauhassa töitä. Tarvittaessa, jos esim. kulmissa tapahtuu jäljen ylityksiä, tulee niihin puuttua. Sulolle ei tarvitse kuitenkaan vihaisesti karjua ”jälki”, riittää, että sen sanoo rauhallisesti nätillä, mutta määrätietoisella äänellä. Koiran pitää oppia luottamaan ohjaajaan, nyt se ”pelkää”, että ohjaaja alkaa kovistelemaan, jos tapahtuu virhe. Sulon jäljestys ei ole koko ajan rentoa, vaan koira on välillä turhan paineistunut ohjaajasta johtuen. Tämä heijastuu myös ilmaisuihin. Kun Sulo jäljestää rennosti, se myös ilmaisee hyvin eli menee nopeasti ja suorassa linjassa maahan esineelle (kepille). Sulolla on metsäjäljen takia käytetty edelleen pellolla keppejä esineinä. Kun Sulo on paineistunut ohjaajasta, se nappaa kepin suuhunsa ja kääntyy ohjaajaan päin samalla keppiä nakertaen eli purkaa painetta. Tiukissa paikoissa ohjaajan tulee ajaa lyhyellä liinalla koiraa tukien, ja helpommissa paikoissa, esim. pitkät suorat, voi vähitellen opettaa koiralle, että ohjaaja voi olla ihan liinan päässäkin. Pirjon mukaan Sulolla on oikea jäljestystyyli FH-kokeita ajatellen, joten ainakin tyylipisteitä pitäisi irrota, kunhan joskus FH-kokeeseen uskaltaudumme ;-).

Sulje ikkuna