Valiohaastattelu, agility:
FI MVA FI AVA HeJW-11 V-11 JV-11 HeW-14 Mustantassun Penelope "Didi" & Elsi Pulli

teksti © Elsi Pulli
kuvat © Elsi Pulli ja Jukka Pätynen


1. Esittele itsesi ja koirasi.

Olen Elsi Pulli, Lappeenrannassa asusteleva neljätoistavuotias, ja koiranani minulla on syksyllä 2015 viisi vuotta täyttävä mudinarttu Mustantassun Penelope "Didi".

2. Miten ja miksi päädyitte harrastamaan juuri agilityä?

Olin harrastanut agilityä jo ennen Didiä äitini vanhalla shetlanninlammaskoiralla, joten halusi itselleni juuri aivan oman agilitykoiran. Didi rakasti tätä lajia jo heti alusta asti ja sopi myös lajiin hyvin, joten toiveeni toteutui, ja vielä harrastetaan molemmat samalla innolla!

3. Olivatko tavoitteenne korkealla alusta asti, vai imaisiko laji vahingossa mukaansa?

Siinä vaiheessa, kun Didin hankin, eivät tavoitteet vielä kovin korkealla olleet, mutta pikkuhiljaa ne siitä nousivat, ja nyt olemmekin sitten jo suurimman osan niistä saavuttaneet.

4. Miten valmistaudut kokeeseen/kisaan?

Edellisenä päivänä pakataan laukku ja otetaan yleensä aika rennosti, käydään yhdessä ihan kahdestaan lenkkeilemässä ja puuhataan asioita ihan kahdestaan. Ruokailun yhteydessä annan yleensä vielä lisäenergiaa. Varmistan kisapäivän aikataulun ja luon jonkinlaisen aikataulun kisapäivälle. Kisapaikalla olen yleensä n. 40 minuuttia ennen rataantutustumista. Ensimmäisenä käyn ilmoittautumassa, ja sen jälkeen lämmitellään molemmat hyvin ja virittäydytään kisatunnelmaan. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan ole sellainen, että hirveitä viritysoperaatioita täytyisi tehdä.

5. Kerro jokin hauska tapahtuma kokeista/kisoista.

Ensimmäinen, joka tulee mieleen, on viime vuoden Junioreiden SM-kisoista, joissa voitettiin oma luokkamme. Ensimmäisen radan jälkeen, juuri kun oltiin tultu maaliin, Didi ilmeisesti luuli jonkinnäköistä kangasmaista painoa lelukseen, ja meni repimään sitä hetkeksi ennen kuin tajusi, että tämä on vähän kova. Kyseinen mötikkä oli ihan viimeisen esteen vieressä, joten Didi ainakin hetken aikaa nauratti yleisöä erehdyksensä kanssa.

6. Mitkä olivat suurimmat ongelmat urallanne ja kuinka ratkaisitte ne?

Meillä suurin ongelma on ehdottomasti ollut lähdöt, lähinnä niissä räyhääminen. Paikallaolo-ongelmaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta aikoinaan en saanut Didiä jäämään lähtöön. Nykyään lähtöön on luotu selkeä rutiini, ja ongelma on ainakin melkein poistunut.


7. Huippuhetkenne?

Varmaan viime vuoden (2014) Junioreiden SM-kisojen voitto. Voitto oli toinen peräjälkeen, ja se tuntui kyllä hienolta. Ehdottomasti yksi huippuhetkistä oli myös Junior EO-kisojen joukkuekisan kolmas sija, sielläkin kun oli joukkeita vähän alle viisikymmetä. SM-kisojen nollat ovat olleet myös hienoja hetkiä.

8. Mikä on mielestäsi parasta agilityssä?

Vauhdikas tekeminen yhdessä koiran kanssa. Mikään ei voita onnistunutta rataa, jossa oikeasti ollaan oltu paras tiimi koiran kanssa, ja molemmat annettu kaikkemme ja vielä enemmän.

9. Anna joku vinkki aloittelevalle agilityharrastajalle!

Kannattaa rohkeasti mennä mukaan ryhmiin ja tutustua lajiin kunnolla. Voin luvata, että on mahtavaa tehdä yhdessä koiran kanssa sitä mistä pitää! Kun agilitylle antaa pikkurillin, se vie koko käden. ;)



________________________________________________________________________
Copyright © 2015 Suomen Mudiyhdistys ry. | webmaster oona.maki(at)kolumbus.fi